Kysymyksiä ystävyydestä

Mitä ystävyys on?

Onko se sitä, että pyöräilee seitsemäntoista kilometriä, istuakseen sateessa, odottaen yli kaksi tuntia, että näkisi ihmisen, johon on pitänyt yhteyttä viimeksi yli vuosi sitten? Vai sitä, että tämä ihminen muistaa ystävänsä tullessaan käymään kotipaikkakunnallaan, monen sadan kilometrin päästä ja ottaa yhteyttä nähdäkseen, kun siihen kerrankin tarjoutuu mahdollisuus?

Tarvitseeko ystäviin pitää yhteyttä? Vai riittääkö se, että näkee heitä juuri silloin, kun siihen tarjoutuu tilaisuus? Tarvitseeko heidän kanssaan jakaa elämäänsä matkan varrelta, jos tiet kuitenkin vievät eri suuntiin, elämä kuljettaa kohti omia seikkailuja? Riittääkö se, että jakaa ystävän kanssa ohi lipuvan hetken, silloin, kun se on käsillä, elettävänä?

Onko ystävyys sitä, että tietää toisesta kaiken? Vai onko se sitä, että haluaa tietää, mitä kaikkea yhdessä kuljettu matka voi tuoda tullessaan? Onko se sitä, että haluaa tietää, mitä yksilönä kuljettu matka on tuonut tullessaan? Sitäkö se on, että haluaa jakaa toisen kanssa sen, mitä ja miten on kokenut, tuntenut, nähnyt elämää?

Tarvitseeko todellinen ystävyys sitä, että pitää ystävistään tiukasti kiinni? Tarvitseeko se sitä, että pidetään ystävät lähellä? Vai onko todellinen ystävyys sitä, että antaa toiselle tilaa hengittää? Onko se sitä, että antaa toiselle mahdollisuuden, vapauden elää ja olla?

Onko ystävyys sitä, että on valmis tekemään toisen puolesta kaiken ja vähän enemmänkin? Onko se sitä, että todella tekee toisen puolesta kaiken? Vai onko se sitä, että tekee joskus niitä pieniä suuria tekoja, auttaakseen ja ilahduttaakseen, silloin, kun on tekojen aika?

Onko todellinen ystävyys sitä, että tummat sadepilvet väistyvät ilta-auringon edestä, sade lakkaa ja tiedät hänen saapuvan?