Pieni ja hento ote

Nyt aivan aluksi laittakaamme hieman Dave Lindholmia soimaan.

Aivan mieletön tunne, kun sain pienen myttysen ensimmäisen kerran syliini. Niin pienen ja hauraan. Herkän. Viattoman. Tuntui aivan siltä, että siinä pienessä myttysessä olisi koko elämä, koko maailmankaikkeus tiivistettynä. Ja niinhän siinä tavallaan olikin. Pieni suloinen ihmisenalku, uusi elämä. Minun sylissäni, minun käsissäni.

Katselin tuota suloista tyttölasta hetkisen. Tunsin sisälläni lämpöä. Rakkautta. Hellyyttä. Tunsin olevani pieni. Tunsin, että tämä pieni ihminen sylissäni on jotain suurta. Jotain todella kaunista. Enemmän kuin kaunista.

Pidin siitä, mistä kerroit: ihmisestä, joka halusi muistoksi talon
Pidän siitä, miten kerrot asioita, tunteita
Pidän siitä, mitä teet: teet sen kauniisti ja hyvin
Sinä yllätät kaikki, paitsi ne, jotka tietää

Toivon, että tämä pieni tyttö kasvaisi rohkeaksi. Rohkeaksi, puhumaan ihmisille asioista, tunteista. Etenkin puhuakseen tunteistaan. Tehdäkseen rohkeasti niitä asioita, joista nauttii. Tehdäkseen ne asiat kauniisti ja hyvin. Toivon, että hän löytäisi rohkeutta elääkseen elämäänsä itselleen, ei muille.

Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään

Toivon, että tämä pieni tyttö kasvaisi vahvaksi. Vahvaksi kestääkseen elämän kolhuja. Toivon, että hän tuntisi rakkautta suureen elämään. Tuntis rakkautta voimakkasti, vahvasti, siitäkin huolimatta, että elämä joskus riepottelee.

Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
Miten kaikki voi olla valmista, kun ei ole edes tehty mitään?
Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?

Toivon, että tämä pieni tyttö kasvaisi viisaaksi. Ei niinkään kirjaviisaaksi, vaan elämänviisaaksi. Viisaaksi sydämeltään, tunteakseen sanattoman rakkauden. Viisaaksi todetakseen, että kaikki on jo valmista. Toivon, että hän kulkisi elämäänsä polkua keveästi, jalat maassa ja ilmassa vuorotellen.

Valoa ja pimeää, ei siinä ole mitään luonnotonta
Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa
En pidä siitä, että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään

Toivon, että tämä pieni tyttö kasvaisi herkäksi. Herkäksi tunteakseen suuria tunteita. Herkäksi nähdäkseen asioita monelta suunnalta, nähdäkseen pintaa syvemmälle. Herkäksi todistaakseen, että pienillä teoilla on voimaa. Herkäksi todistaakseen elämän kauneuden. Ymmärtääkseen, ettei tunteet ole luonnottomia, vaan aitoja, todellisia. Ne kertovat hetkestä, elämästä.

Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Ja toivon, että kasvaisimme yhdessä tämän pienen tytön kanssa. Toivon, että me jokainen kasvaisimme elämässämme rohkeiksi, vahvoiksi, viisaiksi ja herkiksi. Toivon, että muistaisimme elää. Hetkessä.

Kiitos Dave Lindholmille erittäin hienosta kappaleesta. Paljon onnea veljelleni ja hänen naikkoselleen pienen tyttölapsen johdosta. Turvallista elämää Muksu!