Kuljen omaa tietäni. Joskus se johtaa kauas, pois luota rakkaimpien.
Kun ikävä iskee, katselen taivasta, sillä täällähän me kaikki olemme;
saman kaartuvan taivaan alla.
Tähdet,
ne loistavat yön tummuvalla sametilla,
valaisevat maailmaani;
niin kaukana, silti tärkeitä matkallani.
Pilvet,
ne muuttavat muotoaan,
kertovat minulle;
mukaudu elämään tuuliin.
Linnut,
ne liitävät, kiitävät, räpiköivät,
näyttävät minulle;
luota, elämä kantaa.
Aurinko,
antaa voimaa, lämmittää,
muistuttaa minua;
hyvältä tuntuu, Rakkaus.