Yhdet häät ja kahdet hautajaiset.

Olin tänään yksin duunissa melkein koko päivän. Siivosin antaumuksella. En tajua, miten mulla riittikään siivousintoa, en oikeesti ees oo mikään siivoushullu. Joka tapauksessa pölyt ja hiekat sai  kyytiä, kun heiluin intoa puhkuen imurin varressa. No, ehkä ne seittemän kuppia kahvia anto vähän lisäpiristysruiskeen tuon siivouksenkin suhteen.

Oliski vaan saanu siivota rauhassa, olis voinu lauleskella ja muutenkin heilua ja hillua oman mielen mukaan. Mutta ei, oli pakko vähän ryhdistäytyä. Tuli asiakkaita, semmonen nuoripari. Ne menee ylihuomenna naimisiin. Hullut.

Tosi mukavia ihmisiä. Oli helppoo ja luonnollista olla heille mukava takasi. Keitin kahvit ja tarjosin emännän tekemää pullaa kahvin kanssa. Ne oli tosi hyvillään, vähän yllättyneitäkin. Eivät vissiin oottaneet saavansa niin hienoa kahvitarjoilua, minkä nyt siinä siivouksen ohessa järjestin.

Toivottavasti niitten häät menee hyvin. Ja avioliitto. Ainakin ne vaikutti toisilleen sopivilta ihmisiltä, kyllä ne keskenään toimeen tulee. Tai mistä minä tiedän. Mähän oon vaan duunissa niiten häissä. Se riittäköön.

Ite voisin pitää semmoset anti-häät. Seremonia alkais sillä, että sormukset heitettäs menemään. Tai ei se ihan sillä alkais. Eka valepappi kysyis: "Ethän sinä Riti tahdo koskaan mennä naimisiin tämän mieshenkilön kanssa?" Ja sama toisinpäin. Sitten olis niitten sormusten vuoro. Ei ainakaan tartteis ostaa kultaa ja timantteja. Sitten olis juhlien vuoro. Hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä, hauskanpitoa, laulua, tanssia, rentoa oleskelua, jutustelua, saunomista... Ja niitä typeriä tempauksia mitä tehdään polttareissa.

En muuten ymmärrä miksi multa udellaan usein, että seurustelenko. En todellakaan seurustele. En jaksa. Pitäis kuulema piakkoin hommata poikaystävä, mennä naimisiin ja saada vähintään neljä lasta. Laittaa sitä myöten sitten se hemmetinmoinen pallo jalkaan. Ei kiitos. Vaikka Suomi niitä lapsia tartteiskin nyt kipeästi. Mikä perustelu! Suomi tarttee lapsia. Suomalaisia lapsia.

Illantuntumassa rauhotuin hetkeksi. Hiljennyin. Hautasin kaksi lintua. Tein niille kukkavihkon ja hautakivenkin. R.I.P. Lintuset siinä kivessä luki. Emäntäkin tuli katselemaan, kun minä sitä kuoppaa kaivoin. Siinä me seistiin kahdestaan, minä ja emäntä. Katseltiin kuopassa makaavia lintuja. Oli hiljaista.

Olin varma, että ne linnut oli pariskunta. Toinen lensi päin ikkunaa. Toinen ei osannut käsitellä tunteitaan, surua. Lensi rakkaimpansa perässä. Lensivät yhdessä kohti sinisempää taivaankaarta. Emäntä nauroi hieman, ei kuolemalle, vaan mun höpinöille.

Puhtaat ikkunat. Hyvin vaarallisia toisinaan.